Kokoomuslainen konservatiivi

Olen kuulunut Kokoomuksen vuodesta 1983 saakka. Puolueen valinta oli melkeinpä itsestäänselvyys: Isovanhempani ja vanhempani olivat kokoomusaktiiveja 1930-luvulta 1970-luvulle saakka. Isoäitini isä puolestaan kuului jo Vanhasuomalaiseen puolueeseen. Se oli siis verenperintöä.

Toiseksi Kokoomus edustaa yhä edelleen itselleni tärkeitä arvoja: Kotia, uskontoa ja isänmaata. Mielestäni ne eivät ole edelleenkään vanhanaikaisia. Toki ne on ymmärrettävä ajan hengessä eikä takerruttava menneisyyteen ja muistettava, että Suomi on osa Eurooppaa.

Sijoitan itseni puolueen konservatiivisiipeen. Se tarkoittaa, etten varauksettomasti kannata kaiken jättämistä yksilön vastulle enkä mm. markkinavoimien täyttä vapautta. Valtion, yhteiskunnan, etu tulee ennen yksilöä. Tästä aiheesta voi lukea tarkemmin sivun alalaidasta.

Konservatiivit ovat reaalipoliitikkoja Paasikiven malliin. Tehdään se, mikä on järkevää ja palvelee parhaiten yhteistä etua. Toimintatavat ja ratkaisut voivat siis vaihdella tarpeen mukaan - keskeisistä periaatteista (alla) liikaa tinkimättä.

Hyväksymme myös sen, ettei maailma ole täydellinen eikä sitä sellaiseksi tulla täysin saamaankaan. Riittää että se on siedettävä. .

Edustan siis terveen järjen käyttöä perinteisellä arvomaailmalla höystettynä.

Konservatismin pääperiaatteita:

Henkinen ja sosiaalinen kokonaisnäkemys vanhan säilyttämisestä ja haluttomuudesta nopeisiin muutoksiin.

Poliittinen oikeistoaate, joka korostaa perinteisiä arvoja, vastustaa kumouksellisuutta ja kannattaa uudistusten maltillisuutta.

Oppi-isiä ei varsinaisesti ole. Abstrakteja teorioita vastustetaan. Toimitaan käytännönläheisistä ja reaalipoliittisista lähtökohdista.

Ihmisen halu kerätä omaisuutta on osa lajin aktiviteettia.

Maailma on kyllä modernisoitunut, mutta ihminen itse ei ole uudistunut. Pessimistinen näkemys ihmisluonteen muuttumattomuudesta.

Parannusohjelmilta ei kannata odottaa liikaa, keskityttävä vain välttämättömän tekemiseen.

Reformien pääkohteita talous, teknologia, kulttuuri, tiede (taide).

Sunnuntai edustaa hiljentymistä pyhyyden edessä, ei markkinamahdollisuuksia.

Kulttuuriperinne on viisautta, hyveellisyyttä ja voimaa vastustaa hetken mielijohteita.

Sosiaalireformit välttämättömiä kovan kapitalismin torjumiseksi.

Valtion on estettävä kurjistuminen, suojattava heikkoja.

Hyväksytään markkinatalous, mutta vastustetaan ääriliberaalia talouspolitiikkaa.

Vapaasta markkinataloudesta on tulossa sosialismin kaltainen uhka.

Turvattomuus johtuu yksityistymisestä ja oikeudesta täysin vapaisiin valintoihin, mikä johtaa siihen, ettei ihmisillä ole sosiaalista turvaverkkoa.

Vapaus ja velvollisuus ovat samanarvoisia luonnollisia arvoja.

Ilman auktoriteettia ja järjestystä ei ole vapautta.

Ihmisen korkein päämäärä on toimia yhteisön ykseyden hyväksi.

Valtion tehtävä on luoda vakautta, huolehtia turvallisuudesta, maan yleisestä edusta sekä laillisuuden ja moraalin säilymisestä.

Tasa-arvon nimissä samaistaminen ei poista eriarvoisuutta, vaan ihmisen oikeuden olla erilainen.

Yhteiskunnan johto on jatkuvasti uudistuva ryhmä. Jäsenyys perustuu lahjakkuuteen ja koulutukseen, mitkä johtavat asiantuntemukseen, taitoon ja kykyyn huolehtia yhteisistä asioista.

Maaseutukulttuuri on kaiken lähtökohta, kaupunki "pahuuden pesä".

Toiminnan päämäärä aina yleinen etu, yksilön/intressiryhmän etu väistyvä.

Gallup-demokratian ja valintamyymäläyhteiskunnan vastustaminen.