Opettaja

Kuva: Opettaja-lehti.

Ammatinvalinta ei tuottanut minulle missään vaiheessa ongelmia: Tiesin jo kahdeksannella luokalla, että haluan historian opettajaksi enkä ole valintaani tähän päivään mennessä katunut. Hetken harkitsin lvi-insinöörinkin uraa, mutta tuskin vakavassa mielessä.

Ylioppilaaksi kirjoitin keväällä 1985 Nurmeksen lukiosta. Pääsin samana kesänä opiskelemaan Joensuun yliopistoon, josta valmistuin 1991.

Ensimmäinen työpaikkani oli Etelä-Savossa, Haukivuorella. Aloitin historian ja äidinkielen tuntiopettajana. 1992 tulin valituksi vakinaiseen historian lehtorin virkaan. Työ oli monipuolista, kuten yleensä maaseudulla; keväällä 1996 käsikirjoitin ja ohjasin jopa Nykälän koulun 100-vuotisjuhlakuvaelman.

Isompi koulu alkoi kiinnostaa eikä Haukivuoren kunnankaan tulevaisuus näyttänyt lupaavalta. Orimattilassa tuli paikka hakuun helmikuussa 1996. Hakijoita oli muistaakseni 64, joten yllätyin tullessani valituksi. Alku oli mielenkiintoinen kertaalleen jo hylätyssä entisessä yhteiskoulun puurakennuksessa (nyk. Jokivarren keskiosa) kun uusi talo oli remontissa. Myös täällä oppilaat ovat mukavia ja työ maistuu.

Syksyllä 2000 olin väliaikaisesti rehtorina. En edes harkinnut tehtävään vakinaisesti hakemista, sillä se olisi ammatin vaihdos. Sivutoimiset hallintotehtävät apulaisrehtorina sopivat minulle. 12 vuotta myöhemmin jouduin samaan tehtävään uudelleen. Tällä kertaa pesti kesti vuoden; mielenkiintoinen sekin.

Historian opettajana olen perinteinen: Kerron tarinoita, asioita jäsennellään syihin ja seurauksiin ja kannatan kronologista etenemistä. Tavaramerkkini ovat dokumenttiohjelmat. Niitä kerään aktiivisesti ja editoin oppituntikäyttöön. Kursseilla myös dramatisoidaan, väitellään ja kirjoitetaan. Viime vuosina olen panostanut erityisesti yhteistoiminnallisiin oppimismenetelmiin ja digitaalisten oppimisympäristöjen hyödyntämiseen. Tekniikka mahdollistaa - niin hullulta kuin se kuulostaakin - yhteisöllisen työskentelyn ja tiedon jakamisen.

Koulun on kuitenkin opettava myös asiaa, ei pelkästään oppimistekniikkaa. Nykypäivän nuoret eivät ole henkisesti yhtään kypsempiä kuin vanhempansakaan samassa iässä, tietotekninen osaaminen ja pintapuolinen yleistieto vain saavat tilanteen näyttämään siltä. Diginatiivit nuoret ovat itse asiassa varsin kömpelöitä tiedon hakijoita, sitä on opeteltava.

Viime vuosina olen suorittanut viestinnän opintoja, niin teoriaa kuin käytäntöä. Erikoisalaani on DV(digitaalinen video)-tuotanto. Olen kuvannut ja tuottanut kaksi pienoisdokumenttia julkiseen levitykseen ja opetan alaa koulussamme. Toinen mielenkiintoinen sivupolku on julkisen sektorin laadunhallinta. Arkisemmin ilmaistuna se tarkoittaa koulun käytäntöjen systematisointia ja tiedonkeruuta kehittämisen pohjaksi. Vedän koko koulutoimen vuosittaisia arviointeja.

30 vuotta takana, viitisentoista edessä. Päivääkään en vaihtaisi pois.